DGM Finland

» In English

Mitä voimme oppia Mäntyharjun kemikaalivuodosta?

05.06.2018

Mäntyharjun Kinnin asemapaikalla huhtikuun 7. päivänä tapahtunut kemikaalipäästö käynnisti ainakin hetkellisesti voimakkaan keskustelun siitä, millä tasolla tietoisuus ja vastuu vaarallisten aineiden kuljetuksista Suomen maanteillä, rautateillä, vesillä ja ilmatilassa ovat.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan tilapäisessä säilytyksessä ollut 50 junavaunun letkan lähtiessä liikkeelle yksi säiliövaunuista rikkoontui. Ympäristöön pääsi 35 tonnia MTBE-kemikaalia, ja Etelä-Savon ely-keskus päätyi tekemään poliisille tutkintapyynnön. Paikalliset asukkaat ja mökkeilijät ovat olleet vimmoissaan, niin poliisin suuntaan kuin sosiaalisessa mediassakin.

Entäpä tämän jälkeen?

Oli määräyksiä rikottu tai ei, löytyi syyllisiä tai ei, vahinkohan on jo tapahtunut. Mahdolliset sanktiot ja lahtaamiset somessa eivät sitä tosiasiaa muuta miksikään.

Kaikkein parasta, mitä itse kukin tässä tilanteessa voi tehdä, on ottaa opiksi.

Yllättävän moni suomalainen yritys ja muu toimija on tekemisessä vaarallisiksi luokiteltujen aineiden kanssa. Joskus jopa itse sitä tiedostamatta.

Vaarallisten aineiden kuljetus on kaikissa tilanteissa viranomaisten tarkasti säätelemää toimintaa. Tämä on seikka, joka etenkin pieniltä organisaatioilta, saati sitten kuluttajilta, helposti unohtuu. Litiumakut ovat yksi parhaista esimerkeistä sellaisesta nopeasti kasvavasta tuoteryhmästä, johon liittyy koko ajan enemmän kuljetus- ja välivarastointitarpeita, mutta joiden asianmukaiseen hoitamiseen tarvittava tietoisuus jää vaillinaiseksi vaikkapa startup-yrityksen perustamiseen ja toiminnan käynnistämiseen liittyvien monien paineiden ristitulessa.

Iso virta syntyy pienistä puroista, joten jokaisen on syytä miettiä oma tilanteensa läpi. Perata koko toimintaketjunsa, etsiä ne kohdat joissa ollaan tekemisissä vaarallisten aineiden kanssa – ja hankkia organisaatiolleen ja sen avainhenkilöille tarvittava tieto ja sertifikaatit.

Paras hetki tarttua toimeen on tässä ja nyt. Kohta Kinnin tapaus on nimittäin käsitelty. Sitä myöten keskustelu vähitellen vaimenee ja asia taas kertaalleen vaipuu. Jos nyt ei ihan syvälle unholaan, niin ainakin sinne kuuluisaan vähemmän tärkeiden asioiden pinkkaan. Ja me kaikkihan tiedämme, että sieltä on olemassa vain yksi suunta.